”Hiljaa sa kätesi ojensit, otit pois sen vieläkin hiljempaa, ylt’ympäri puut ne helisi ja kuurassa kimmelsi luminen maa; ma kuulin askelet eroovat, näin varren vienon, mi vieri pois, ja yksin yössä ma seisoin, – oli kuin jotakin kaunista kadonnut ois.”
– Eino Leino
Kaikilla on oikeus tulla haudatuksi kotikuntansa seurakunnan ylläpitämälle hautausmaalle. Hautausmailla on arkkuhautapaikkojen lisäksi uurnahautapaikkoja sekä usein myös tuhkan sirottelualue. Pyynnöstä vainaja voidaan haudata uskonnollisesti neutraalille, tunnustuksettomalle hauta-alueelle, joiden ylläpitämisestä seurakunnilla on keskinäisiä sopimuksia.
Hautapaikka varataan seurakunnan hautausmaan toimistosta. Myös hautaustoimiston voi valtuuttaa huolehtimaan hautapaikan sopimisesta seurakunnan kanssa.
Suomessa meillä on tapana muistaa poisnukkuneita läheistä sytyttämällä kynttilä haudalle hänen muistokseen. Kauniit kukat osoittavat välittämistä ympäri vuoden.
Aiheesta voi lukea muun muassa https://evl.fi/perhejuhlat/hautajaiset/hautaus-ja-hautapaikka